En tiennyt mitä sanoa, siispä en sanonut oikein mitään. Hänellä oli tänäänkin kiireitä, ja minä söin niin paljon suklaata etten syö sitä enää.
"Kirjoita hänelle kirje." Mistä kirjoittaisin? Siitä että kyllä olet oikeassa, harmi ettei sinunlaisia ihmisiä ole enempää. Sellaisia, jotka pitävät minun suunnitelmia arvokkaina ja kiinnostavina, ja jotka jaksavat keskustella musiikista ja mistä vain. Ja muistavat juuri ne kaikista pienimmät asiat sivulauseissa ja sen, että kaupungin vaihtaminen onkin vain itsensä huijaamista, ja että täällä on ihan hyvä olla.
Sain tänään arvokkaan lupauksen, vaikken pidä lupauksista. Jonain kesäisenä päivänä saan katsoa hänen soittoaan, kuunnella hiljaisuutta kappaleiden välissä. Joskus haluaisin olla joku muu, joku joka osaa selvitä tälläisen harmaan suon läpi ja lentää aurinkoon, niin lähelle että siivet palaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti