Seisoin kellertävässä kylpyhuoneessa sakset kädessä. Naps naps naps. Ajattelin Frida Kahloa, leikkelin hiuksia, lavuaari ja lattia täynnä tummanpunaista. Epätasaisuus on hyvä. Tasainen... sitä minä en ole.
Tanssin paljain varpain ja mietin sitä joka sanoi että olen liian ujo. Ujojen tyttöjen lanteet eivät tanssi, ujot tytöt eivät tee mitä haluavat. Ikkunoiden läpi kulkee viileä tuuli, lasken tunteja, minuutteja kunnes herään taas.
Postitan kaiken pois, aion ostaa itämaisia tuulia. Lähetän eräälle pojalle postikortin jossa on vain yksi lause. Toiselle kirjoitan matkalipun ja toivon että hän lähtee mukaani. Sitä mitä minun pitäisi kirjoittaa en kirjoita. Mihin asti itseään voi huijata?
Tanssin paljain varpain ja mietin sitä joka sanoi että olen liian ujo. Ujojen tyttöjen lanteet eivät tanssi, ujot tytöt eivät tee mitä haluavat. Ikkunoiden läpi kulkee viileä tuuli, lasken tunteja, minuutteja kunnes herään taas.
Postitan kaiken pois, aion ostaa itämaisia tuulia. Lähetän eräälle pojalle postikortin jossa on vain yksi lause. Toiselle kirjoitan matkalipun ja toivon että hän lähtee mukaani. Sitä mitä minun pitäisi kirjoittaa en kirjoita. Mihin asti itseään voi huijata?