Suuret häät. Ulkona satoi kaatamalla vettä, kastuin läpimäräksi, rakkaus oli leivottu vaaleanpunaiseen marenkikakkuun.
Sateensuojassa nostin katseeni ja hän olikin siinä. Taivas satoi alas lammikoihin, unohdin unohdukseni, unohdin sen että olin sulkenut kauniit ajatukseni pulloon ja heittänyt jokeen. Yksi lämmin hymy, ja muutin mieltäni taas. Lupasin olla läsnä, jos saan istua silmät kiinni arvailemassa levyjä.
"Minä en tykkää kenestäkään, en ihastu enää." Söin sanani marenkikakun ja kahvin kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti