Mistään ei tule mitään. Istun kahvilan keskieurooppalaisella terassilla ja läikytän kahvia. Sormet tärisee, sytytän tupakan, aurinko paistaa jossain lehtien ja ihmisten takana. Täydellinen kesäilta, täydellinen kesä, täydellinen väsymys. Haluttomuus. En jaksa enää, huokaan, sytytän toisen, kertaan epäonnistumiset ystävälle kahvin muuttuessa viileäksi.
Viikon pituinen päänsärky ei lähde minusta enää. Katselen pilviä, katselen ihmisiä, huomaan että olen ajanut itseni samaan loukkoon kuin viime kesänä. Odotan kaatosadetta, ja mietin kuinka kauan täytyy vielä kestää. Kerron että elän musiikista ja kesätupakasta, en muusta.
Haluaisin olla jotain muuta kuin se tyttö, joka polttaa iltaisin savukkeita ja ajatuksiaan kaduilla jotka eivät vie minnekään. I'm watching all the stars burn out, trying to pretend that I care. But I didn't, no-one ever does, and I would, no-one ever will
We kill everyone with arrowheads,
arrowheads, arrowheads.
Thank god that's over.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti