Minussa ei ole enää jäljellä unta, olen tainnut käyttää kaikki elämäni unet jo ennakkoon. Tee polttaa kieltä muttei maistu miltään, ja alkavan arjen paine tuntuu pistävältä. Jossain kylkiluiden takana jokin painaa minua ruttuun. Minulle lähetetään humalaisia viestejä ja kirjoitusvirheitä, matkustan vain elokuvissa enkä lauantai-iltaisin muiden kanssa. Ahdistus ja onni ovat kietoutuneet toisiinsa, minusta tuntuu elävämmältä kuin aikoihin, kaikki on onnellista ja masentavaa, onnellista ja kaunista. Istuin tahmean pöydän ääressä väljähtyneen alkoholin maku suussa, ja sama harmaa paikka vaihtoi väriä kun korvaani kuiskattiin jotain mitä en enää muista.
Although we've only known each other a bit
already I can't sleep at night
and I feel like shit.
That's right.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti