Joskus on sellaisia hetkiä kun miettiminen on kiellettyä, ajattelua ei kuulu edes harkita.
Silloin, kun sataman usva tunnustelee pientä puistoa aamuyöllä, kaikkialla on niin hiljaista että täällä varmasti tapahtuu murhia, siili kävelee ruohikolla, ja penkkien yllä on isojen tummien puun oksien pitsiverkko. Odottava hiljaisuus on kaikkialla, odotan näkeväni ikkunoissa kasvoja.
Silloin, kun punaiset valot täplittävät mustaa pensaikkoa ja kävelen junaraiteilla, liian ohuet kengät jalassa niistä tulee kivet läpi, raiteet kiiltävät pimeässä, pysähdyn keskelle kaikkea katsomaan tähtiä. Kuulostelen junaa, ja hetken luulen että juna tulee, mutta se onkin vain kohiseva tehdas.
Silloin, kun lisään huulipunaa peilaten auton pikkuruisesta peilistä, viljapellot tanssivat tuulessa, vaaleanpunaiset pilvet ja aurinko laskevat metsien taakse ja liikennekylteissä lukee tuntemattomia ja sitten taas tuttuja nimiä. Auton vanhasta radiosta soi suomipunkkia ja sitten The Doorsia, tunnen itseni nuoreksi, ja hänen silmänsä näyttävät sinisemmiltä kuin kenenkään muun. Huomaan että tässä on hyvä olla ja huomaan miten puhun eri äänenpainolla, puhun keveästi kuin lintu.
Hetkiä joista tietää ajattelematta, että onni on olemassa.
i like.
VastaaPoistasiun kirjoutustavasta.