Oh, let the happiness in

Joskus jotain täysin odottamatonta voi tapahtua myös tytölle, joka onnistuu parhaansa mukaan välttämään kaiken odottamattoman. Kynteni olivat samanväriset kuin yötaivas ja hiuksissani punainen rusetti, kaupungit valot olivat kauniit kaikkialla. Olin kaupungissa jossa tunnelma valuu taivaalta viemäriin saakka.

Minut löydettiin. Poika, jonka hiukset olivat tummankeltaista viljaa, kertoi itsestään niinkuin olisi kertonut minusta, ja mietin että asumme eri kaupungeissa, jokaiseen kaupunkiin mahtuu vain yksi. Siksi emme ole aiemmin tavanneet.

Hän sanoi että olen villi, levoton tuuli, ja piti minusta kiinni lujempaa kuin kukaan aiemmin, kietoi käsivarret niin lujasti ympärilleni etten päässyt enää pakoon. Huomaatko miten rauhoituit, levoton hölmö. Hän sanoi myös että olen pelottavan samanlainen, olet kuin minä, ei näin voi käydä. Hän huokasi syvään katsoessaan kelloa, painoi huulensa niskaani ja nukahti. Valvoin koko yön, kuuntelin verhojen takana heräävää kaupunkia, painoin mieleeni hiukset ja kaulakorun, toivoin että aurinko olisi noussut hitaammin, ja toivoin että hän ymmärtäisi.

Joimme kahvia ja istuimme hiljaa, en laittanut enää musiikkia. Hän lähti kauas kotiin, halasi minua kadulla väsyneiden ihmisten kävellessä ohi. En uskalla ajatella näenkö häntä enää, tunnen hänen tuoksunsa ja luulen nähneeni unta.