Avasin tänään tenttikirjan.
"Leonardo da Vinci sanoi: Kun ihminen iloisen malttamattomasti odottaa uutta päivää, uutta kevättä, uutta vuotta, hän ei edes aavista että itse asiassa odottaa samalla omaa kuolemaansa." Mietin tuota lainausta todella kauan.
Sen sijaan että muuttaisin muutama teksti sitten mainitun pojan kainaloon, joudunkin ehkä muuttamaan hänen kotitaloonsa. Minusta tuntuu että elämä nauraa minulle, mutta en vielä osaa nauraa mukana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti