I am a flightless bird, haven´t you heard

Vulkaaninen tuhkapilvi peittää minut ja matkasuunnitelmani, ja olen jumissa tässä kaupungissa. En voi lähteä vaikka haluaisin, vaikken halua enää mitään muuta kuin lähteä, olla poissa täältä. Seikkailla, katsella elämää satojen kilometrien päässä omasta kodista. Hetki hetkeltä päästän otteeni pakomatkasta, hellitän, luovutan, ja ehkä sanon kaikille että lähden Nepaliin, kiskon peiton pään yli ja leikin maailman kanssa piilosta. 

Olen valvonut öitä unia tai hämärää näkemättä, aika on vain soljunut pois ja en saa oikein otetta mistään, niin että lauseiden tuottaminen on puhumalla uskomattoman työn takana, ja toiset ovat hiljaa kun näkevät minun silmät. Aurinko taivuttelee minut luottamaan tuuleen joka kylmyydellään vilustuttaa kun kuljen väärissä takeissa ja ilman käsineitä.

Valo ja lämpö olivat tänään täsmälleen samantuntuiset kuin eräällä kadulla viime keskiviikkona. Kävelin taas samaa poikaa päin. Olen tuntenut hänet yhteensä tunnin, ja hän sanoi tänään lähtevänsä minun mukaani minnepäin maapalloa tahansa, mihin kaupunkiin ikinä haluaisin, kunhan minä olisin hänen kanssaan matkalla.

Hän ei vain tiedä, että moni muukin on luvannut lähteä kanssani, ja lopulta hävinneet tähän samaan kaupunkiin, samoihin kortteleihin joissa kävelen joka päivä. Boys run like water from the barrel to the trough, they'll never stop their running.

Päätin jo että tuo muusikkopoika on sellainen johon en voi ihastua, vaikka olenkin pieni tuuliviiri mitä tulee ihastumisiin. Hän on vääränlainen, erilainen kuin minun aiemmat ihastuspojat, sellainen poika josta olen jo keksinyt pitkän epäilevän mantran ja syitä miksei. Hän ei sovi minulle, tai minun tykättäväksi, tai mitä ikinä.

Mutta tänään kun tuuli sekoitti hiuksiani, huomasin ajattelevani häntä ohimennen, ja sitä miten en ole pitkään aikaan tuntenut kenenkään kanssa oloani yhtä turvalliseksi. Sellaiseksi että olen maailman paras tyttö vaikka olenkin väsy ja epäsosiaalinen ja kaikkea. Hän kirjoitti samat numerot kolmeen kertaan väärin, rutisti minua kadulla, sanoi kivaksi, hymyili niinkuin tärkeille ihmisille hymyillään. Minä sanoin entä jos, ja hän vastasi kaikkeen rauhallisesti kertomalla ettei ole hätää, me kyllä keksimme jotain.