Maanantai:
Mustaa teetä aamiaiseksi, silmissä unta ja särkyä. Avatusta ikkunasta kaupunki humisi jatkuvana loputtomana, vaimeana virtana.
Katsoin kun eräs tyttö kaatui ja löi päänsä uuden sairaalan uuteen lattiaan, koko aula kylpi auringossa. Minun paidassa oli kissankarvoja.
Näyttelin itseäni ja ostin kaupasta keksejä. Seisoin pimeässä hississä, kerrosnumero toistui vihreänä valona peilissä loppumattomiin. Olin avaruudessa, musta rautaristikko tuntui sormissa viileältä.
Kihlattu poika jäi seisomaan keskelle tuulikaappia, puhuakseen puhelimessa ja pitääkseen minulle ovea auki. Hän piti siitä tavasta jolla lausuin ranskaa, ja miten minun lauseet katkeilivat kun unohdin mitä sanaa olin sanomassa.
Kirjoitin niin kauan että lyijy loppui. Ajatuksia on vielä, mutta puhetta ei. Kurkkuunkin sattuu taas, flunssa on kiihkein rakastajani.
Kahvi maistui hyvältä, kevät tuntuu iholla pehmeältä ja kirpeältä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti