Mietin loppuja ja alkuja samalla kun kaavin lusikalla muffinssitaikinaa kulhon pohjasta. En enää tiedä mikä on alku ja mikä loppu. Mikä halaus on uudelleen ensimmäinen, tai mikä on viimeinen alakuloinen hyvästit jättävä hymy. En osaa enää sanoa.
Keräsin valkoisia omenankukkia mukaani, niiden terälehdet irtosivat laukussani. Pieni ahdistuskohtaus valtasi minut istuessani salissa muiden keskellä. Kävelin kotiin kyyneleet silmissä, ilman mitään syytä. Joskus on niitä päiviä kun kylven siinä samassa säälissä jonka laineita saan muilta: voi luultiin että sulla on uusi poika, vieläkö olet yksin, voi miten sinulla menee noin monta asiaa huonosti. Miksei sinun tilanne muutu, etkö ole yrittänyt..
Katselen vanhoja elokuvia, ja haluan laihtua yhtä hennoksi ja mustavalkoiseksi. Kohtalokkaaksi. Jos kylpee itsesäälissä, kuuluu sen tapahtua kohtalokkaasti, niin kuin eläisi Franz Kafkan novellissa. Olen myös huomannut että valehtelen jatkuvasti: puhun mitä sattuu, harhautan toisia, oikeat tuntemukset sekoittuu vääriin. En osaa enää itsekään erottaa mikä on valhetta tai mikä unta, ja mikä on tapahtunut oikeasti. Mitä mieltä oikeasti olen, ja mitä oikeasti tunnen. Kuuntelin itseäni kun sanoin että olen ollut niin kauan itsekseni, etten kai enää edes pysty luovuttamaan itsenäisyyttäni ja yksinäisyyttäni pois. Minusta tulisi tavallinen ja keskinkertainen, jos löytäisin sopivan pojan.
Ehkä tämä kaikki onkin vain itse aiheutettua. Ehkä mikään ei toimi koska en halua että mikään toimisi. Kävelin rautateiden yläpuolella, aurinko laski raiteiden yllä. Lopuissa on jotain lohdullista, rauhallista. Loppu on kuin kävelisi hiekan lomitse pehmeään mereen, ja jäisi nukkumaan aaltojen alle. Olen väsynyt odottamaan muuta kuin loppuja, väsynyt katsomaan vierestä ystävieni merkityksellistä ja tahatonta onnea. Kaipaan salaa syksyä. Jätän menemättä juhliin, jätän vastaamatta viesteihin. Saan kummallista voimaa siitä että olen se epäonnisin, se jonka elämä putosi keväällä kaivoon.
Vaikka jokainen kaupunki on samanlainen ja palauttaa minut takaisin itseeni, suunnittelen taas matkaa. Vaikka rakastan tätä kaupunkia, haluan pois täältä. Take me out tonight, take me anywhere I don't care, I don't care, I don't care...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti