Syksy on lempivuodenaikani. Kävelen kauimmaiseen kauppaan, luen sukunimet hautakivistä, unohdun katselemaan mutaista jokea ja koulun jumppasalin ikkunasta vilahtelevia gasellimaisia tyttösiä.
Joskus vähän pelottaa se, miten nopeasti voin muuttaa mieltäni toisista. Miten ensin olen ihastunut, sitten loukkaantunut, ja sitten jotain enemmän kuin kaveri. Istuin meksikolaisessa baarissa valomerkkiin asti, ja kotimatkalla yritimme kiivetä tähtitorniin. Hän sanoi että minussa on syvyyttä, samalla kun suunnittelin suutelevani tanssilattialla toista hänen edessään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti