The morning is for sleeping

Päivät ovat yhtä pitkiä kuin postiluukun kolahdus. 

Kirjoitan lyijykynällä kalenteriin sanoja päällekkäin, piirrän pikkuruisen sydämen sen päivän kohdalle joka täytyy muistaa, vaikka muistan kyllä ilmankin. Mukiini oli ilmestynyt kuohuviiniä, aamuyöllä istuin ikkunalaudalla ja heiluttelin jalkoja. Kostutin huuliani viinillä, puhalsin kylmän ikkunan huuruiseksi. Taivas oli vaaleanpunainen niin kuin aina täällä, pilvien takana sama taivas, ja verhot näyttivät surullisilta ajatusten taustalla. Lausuin sanoja joiden oli määrä verhota kuin pilvet, mutta aamu ei tullutkaan ja paljastuin.

Tavarat vaihtavat huoneessani paikkaa, päivät kulkevat kiskoilla, valot välkkyvät ja aurinko tanssii vaikka en näe. Eräänä aamuna herään ja en auta pakkaamisessa, kävelen autoon vain jotta voisin kävellä takaisin kotiin. Otin salaa valokuvan, valokuva ei voi olla mielikuvitusta, kamerasta loppui patterit ja valkoinen sivu katsoi minua takaisin yhtä pitkään kuin öinen valkokangas. Hän on vienyt huuleni mennessään.