Näin omituisia unia järvessä ajavista takseista, taivaalla lentävistä kylpyammeista, kapinallisista, kuolleista, elävistä, tanssijoista. Iltapäivällä nousin ylös ja keitin kahvia. Kävelen merenpohjassa, korvakäytävissäni pelkkää vihreää huminaa. Taas se alkaa, kevätahdistus.
Muistelin tehneeni eilen lupauksen, ja koska heräsin myöhässä, soitin. "Mennäänkö tänään siihen kahvilaan?" "Ömm olen siellä jo." Joku toinen päivä, sitten. En aio enää soittaa.
Sain kuulla eilen että olen onnistuneesti taas solminut kahden ystäväni polut yhteen. Tulevaisuudessa täytyy harkita jonkinlaista paritusbisnestä: edelliset kaksi asuvat nyt avoliitossa. Kiinnitän sopivia ihmisiä toisiinsa. Samalla ystäväni usein jäävät sille tielleen, ja näen heitä vain luennolla tai harjoituksissa. Bittersweet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti