Kiinnitin muovisen lumihiutale-jouluvalon sänkyni päätyyn ja kärvistelin yön vääränlaisten tyynyjen ja painajaisten kanssa. Päivällä kaksi kupillista kahvia ja takaisin peiton alle. Mustassa pimeydessä kävelen sillalla, koski pauhaa ja kukaan ei näe minua koska minulla ei ole heijastinta. Kaupassa kirkkaiden lamppujen loisteessa silmät kostuvat, ja tuttu tyttö välttää sanomasta minulle "hei" kävelemällä nopeasti kassalle.
Laahustaessani kotiin tuttu ajatus kuristaa kurkkuani. Ei minusta ole mihinkään. Kahdeksatta kertaa itken samaa tarinaa puhelimessa, puhelimen näyttöön jää märkiä länttejä. Näen unta osastosta, näen unta mäntymetsästä ja kirjoista, turkoosista merestä joka odottaa ulkopuolella jos muuttuisin takaisin. Unien ulkopuolella poikaystävä lupaa hankkia minut eräälle toiselle osastolle siskonsa seuraksi, "minä tunnen nämä asiat."
Huomenna kokoan viimeiset kolikot mennäkseni katsomaan elokuvaa jota en halua nähdä. Upottaudun villahuiviin, ostan ison karkkipussin ja keskityn miettimään kahdeksi tunniksi jonkun toisen tyhjää oloa. Jokainen kaupunki on samanlainen, ja en osaa kadehtia Ranskassa asuvaa ystävääni. Samanlaisia murheet ovat myös Pariisissa, kauniimmin kehystettynä vain.
Laahustaessani kotiin tuttu ajatus kuristaa kurkkuani. Ei minusta ole mihinkään. Kahdeksatta kertaa itken samaa tarinaa puhelimessa, puhelimen näyttöön jää märkiä länttejä. Näen unta osastosta, näen unta mäntymetsästä ja kirjoista, turkoosista merestä joka odottaa ulkopuolella jos muuttuisin takaisin. Unien ulkopuolella poikaystävä lupaa hankkia minut eräälle toiselle osastolle siskonsa seuraksi, "minä tunnen nämä asiat."
Huomenna kokoan viimeiset kolikot mennäkseni katsomaan elokuvaa jota en halua nähdä. Upottaudun villahuiviin, ostan ison karkkipussin ja keskityn miettimään kahdeksi tunniksi jonkun toisen tyhjää oloa. Jokainen kaupunki on samanlainen, ja en osaa kadehtia Ranskassa asuvaa ystävääni. Samanlaisia murheet ovat myös Pariisissa, kauniimmin kehystettynä vain.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti